Tähän osioon voi laittaa puolivuotisonnitteluita ja myös kaikenlaisia synttäreihin liittyviä tekeleitä, jos joku on jaksanut niitä väsätä.
Onnea Petterilä 6kk!
37 viestiä
• Sivu 1/1
Onnea Petterilä 6kk!
Kirjoittaja AlixBurn » 08 Touko 2013, 23:02
Petterilä on ehtinyt jo vanheta puolivuotiaaksi. Onnitelkaamme puolivuotiasta kotiamme.
Tähän osioon voi laittaa puolivuotisonnitteluita ja myös kaikenlaisia synttäreihin liittyviä tekeleitä, jos joku on jaksanut niitä väsätä.
Tähän osioon voi laittaa puolivuotisonnitteluita ja myös kaikenlaisia synttäreihin liittyviä tekeleitä, jos joku on jaksanut niitä väsätä.
~ Joskus ei vaan auta, vaikka mitä tekis... ~
-
AlixBurn - Päällikkö
- Viestit: 2059
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 16:07
Kirjoittaja Midjuska » 08 Touko 2013, 23:06
Alix, aivan uskomattoman ihana kuva toi!!! Nam 
.
Ja sitten.. onnea, onnea Petterilä!!!!
Meidän oma pieni, rakas kuolaluolamme täyttää jo puoli vuotta ja totta kai tätä saavutusta pitää juhlistaa!
Niinpä siis mä kirjoitin ihan vain tätä tarkoitusta varten teille tällaisen pienen oneshotin, toivottavasti tykkäätte... Se on oikeastaan epilogi mun Szeretlek tégedille
. Niin, ja Alix teki noi iiiihanat bannerit siihen 
---------------------------------
Neked adom a szívem ( K- 18 )
Mä seisoin Eliaksen oven takana ja mulla oli aika villi olo. Mun vatsassa lenteli jännityksen suloisia perhosia ja mun huulilla karehti odottava hymy, jota en ollu saanu kuriin moneen tuntiin. Itse asiassa musta tuntui, et mun huulilla oli nykyään aina hymy ja se oli kokonaan Eliaksen syytä. Mä olin tainnu hymyillä tän viimeisen puolen vuoden aikana useammin kuin aiemmin yhteensä, ainakin mitä aitoon hymyyn tuli, vaikka eihän kaikki nytkään pelkkää ruusuilla tanssimista ollu ollu. Olihan tässä koettu kaikenlaista.
Budapestin reissun jälkeen mun olo lätkäjoukkueessa oli käyny tukalaks, mut senhän mä olin toisaalta tiennykin. Kim oli saanu puolelleen monet tyypit ja ne oli yhessä jaksaneet mustamaalata mua koko ajan. Olin saanu kuulla jatkuvaa vittuilua ja uhkailuja mun homouden takia ja lopulta en sit ollu jaksanu sitä enää ja olin jättäytyny joukkueesta ite pois. Mä olin viime aikoina treenannu yksin, koska en vaan ollu pystyny jättään lätkää ihan kokonaan, mut ei se enää ollu sellasta puskemista hampaat irvessä. Mun elämän prioriteetit oli menneet kerralla uusiks, kun olin päättäny tulla kaapista, mut en ollu kyllä katunu hetkeäkään, sillä mä tiesin kuuluvani Eliaksen luo. Jos mä ihan rehellinen olin, niin kyllähän mä kaipasin lätkää, niitä vauhdikkaita pelejä, raskaita treenejä ja ylipäänsä sitä yhteishenkeä joukkueen sisällä. Mä hymyilin itekseni, koska tää oli yks niistä asioista, joiden takia mulla oli niin villi, odottava olo nyt
Mä painoin Eliaksen ovikelloa ja mun sisällä kutkutti yhä voimakkaammin.
Elias avasi oven ja jäi söpösti nojaileen karmiin. Se näytti yllättyneeltä, mut ei kai se ollu mikään ihmekään, mähän olin tullu paikalle kaks tuntia sovittua aiemmin. Eliaksen kasvot suli kuitenkin pian hymyyn ja se viittoili mua peremmälle. Mä olin nipin napin ehtiny sisäpuolelle, kun se jo painautui mua vasten hellästi ja halas mua.
Miten sä nyt jo tulit? se kysyi. Tai siisihanaa, et tulit, mut niin, Elias takelteli sulosesti ja mä virnistin sille. Mä halusin yllättää sut ja ilmeisesti onnistuin?
Mä riisuin takkini naulakkoon ja me käveltiin sen huoneeseen. Se painoi oven kiinni perässään ja sillä aikaa mä olin jo istunu sängynlaidalle ja napannu syliini tutun norsupehmon Eliaksen sängyltä. Mä muistin edelleen meijän Budapestin loman parhaat hetket kuin eilisen ja olinhan mä niitä erityisesti vaalinukin niin, etten koskaan unohtaiskaan. Elias istui mun viereen kuten niin monesti aiemminkin ja kiersi kätensä mun ympärille ja norsu putos mun kädestä sängylle. Elias painoi huulensa mun huulille hellästi ja pehmeästi.
Hyvää puolivuotispäivää, se hymyili mun huulille. Mä toivotin sille samaa ja painoin uutta hellää suudelmaa sen huulille. Me oltiin sovittu, et juhlistettaisiin meijän tärkeetä päivää menemällä elokuviin illalla, mut mä olin kelannu, ettei se ihan riittäny kertoon Eliakselle, miten tärkeä se mulle oli. Niinpä mä olin suunnitellu sille oman yllätyksen ja toivoin sen pitävän siitä. Olin hieman huolissani siitä, oliko se jo vähän liiankin kulunu juttu, mut toisaalta halusin palata puolen vuoden takaisiin hetkiin mahdollisimman tarkasti.
Mä olin pakannu mukaan erityisen paksun ja pehmeän viltin ja levitin sen nyt huoneen lattialle ja kävin istuun sen päälle. Elias oli kattellu mun tekemisiä sellainen söpö, huvittunu hymy huulillaan. Kyllähän se tais jo tietää, mitä mä olin meille suunnitellu, vaikka eihän siinä ees tarvittu mitään ydinfysiikkaa. Vihjeet oli aika selvät, kun mä kaivoin laukusta eväsrasioita ja asetin ne viltille riviin. Kun Elias sit näki mun vetävän Nuuskamuikkusen esiin, se purskahti nauraan.
No mitä? mä kysyin muka loukkaantuneena. Täytyyhän kaikkien osapuolten olla paikalla tärkeenä päivänä, mä perustelin ja viitoin Eliakselle, että hakis nyt vaan sen oman norsunsakin mukisematta paikalle. Elias näytti mulle kieltä ja kurkotti pehmon sängyltään ja lykkäs sen istuun Muikkusen viereen. Mä panin merkille, miten rutistellulta se norsu näytti. Se oli tainnu päästä Eliaksen viereen nukkuun monta kertaa, ihan niinku Muikkunen mun.
Mä avasin yhden rasian ja lykkäsin viinirypäleen Eliaksen suuhun. Se kömpi hajareisin istuun mun syliin ja painoi lempeän, rypäleenmakuisen suukon mun huulille.
Mietitsä usein Budapestii? se kysyi multa ja syötti mullekin rypäleen kohdistaen katseensa sit mun silmiin. Mä nyökkäsin sille ja hymyilin pienesti.
Mä mietin joka päivä sitä, miten mä sain sut, kuiskasin sille ja hipaisin sen poskea etusormellani. Elias hymyili mulle takas, mut jotenkin sen olemukseen oli hiipiny hitunen haikeutta. Joskus musta tuntui, et se oli enemmän suruissaan mun tyssänneen lätkäuran takia kuin mä. Se tais kokea jonkinlaista syyllisyyttä siitä, vaikkei sillä tosiaankaan ollu mitään syytä. Nytkin se alkoi puhua mulle siitä, miten pahoillaan se oli, kun mä en voinu saada kaikkea haluamaani elämässä. Mä hymyilin sille arvoituksellisesti, koska mä tiesin jotain, mitä se ei.
Tiiätkö, mä voisin kertoo sulle yhen jutun tohon liittyen, jos sua kiinnostais...? mä vihjailin sille ja hetihän Elias tarttui syöttiin. Kerro, kerro heti! se patisti ja mä myönnyin hymyillen sen pyyntöön. Kerroin sille, miten Janne oli soittanu mulle muutama päivä sitten ja pyytäny mua tuleen käymään niiden treeneissä. Mä olin ollu epäileväinen, mut kumminkin sen verran utelias, et olin menny. Mun entiset jengikaverit oli olleet kaikki siellä ja Janne oli hoitanu puhumisen. Se oli muistuttanu mua siitä, miten Kim oli muuttanu edellisellä viikolla jonnekin Pohjanmaalle, kun se ei enää ollu viihtyny täällä, ja jengi oli nyt vailla kapteenia. Mä olin totta kai olettanu, et Janne sais sen pestin, mut sit Janne oli sanonu, et ne kaikki halus mut takas jengiin.
Mä katoin Eliasta koko ajan puhuessani ja suorastaan näin, miten lamppu syttyi sen pään päällä. Siis tarkotatsä? Pääsetsä taas pelaan? se kysyi takellellen ja pieni jännittyny hymy nousi sen suupieleen.
Olin eilen treeneissä, mä vastasin sille virnistäen, ja se tuntu helvetin hyvältä. Eliaksen hymy leveni suloiseksi nauruksi, kun se kapsahti mun kaulaan ja halas mua tunteella.
Jes! Mä oon niin onnellinen sun puolesta, se hihkui ja sen äänestä kuulsi paitsi onnellisuus mun puolesta niin myös huojennus. Tää tais tosiaan merkitä sille itelleenkin aika paljon. Mä painoin pääni vasten sen päätä ja hengitin sen tuoksua sisääni. Mun oli vieläkin vaikea käsittää, miten hyvin kaikki oli lopulta kääntyny.
Mä olin kertonu Reetalle heti Budapestin matkan jälkeen, et halusin pistää poikki ja jotenkin musta tuntui, et se oli ollu sillekin helpotus. Enhän mä ollu ollu mikään maailman paras poikaystävä sille, koska mun ajatukset oli aika olleet jossain ihan muualla koko ajan. Reetta oli löytäny Kimin seuraan aika pian ja jossain vaiheessa ne oli alkaneet seurustella. Mä en tienny, miten tää Kimin muutto niiden juttuun vaikuttais, mut oikeestaan se ei kiinnostanu mua pätkääkään.
Mä tiesin ja tunsin, et tää päätös tulla kaapista oli ollu paras juttu, jonka olin koskaan tehny. Mun olo oli paljon vapautuneempi ja parempi nyt, kun mun ei tarvinnu käyttää energiaa salailuun. Lisäks nyt näytti siltä, et lätkäasiakin kääntyis lopulta ihan hyvin, vaikken mä siitä ammattia itelleni enää saiskaan. Aluks se tietty oli ollu vaikea hyväksyä, mut nyt olin oikeestaan ihan tyytyväinen siihenkin, et musta tulis osa faijan kuljetusfirmaa.
Ajatus sai mun mielialan äkkiä laskemaan, vaikkei mulla siis mitään sitä työtä vastaan ollukaan. Faija vaan oli se ainoa asia, joka edelleen oli pielessä ja sen ajatteleminen sai mut aina jotenkin masentuneemmaks. Me oltiin Eliaksen kans puhuttu sille heti Budapestin matkan jälkeen ja vaikka mä olin jännittäny sitä tilannetta ihan sairaasti, Elias oli antanu mulle voimaa kertoa, miten asiat on. Faijan reaktio oli ollu just yhtä kylmä kuin olin olettanukin ja meijän välit oli olleet tosi pinnalliset siitä lähtien. Se ei ollu kyselly mun asioista enkä mä ollu kertonu. Ei se nyt sentään ollu ajanu mua pois kotoa, mut se oli sanonu, ettei sietäny nähdä Eliasta meillä, joten en mäkään siellä sit pahemmin vapaa-aikaani ollu viettäny. En oikein uskonu, et tähän tuliskaan koskaan huomattavaa muutosta, niin homovastainen faija oli.
Voi kun faijakin hyväksyis meijät joskus, mä huokaisin ajatuksiani ääneen. Eliaksen silmät alkoi tuikkia entisestään ja se puristi mua innokkaasti käsivarresta.
Mun piti kertoo sulle yks juttu, se henkäs, mä nimittäin törmäsin sun faijaan kaupas. Eliaksen äänensävyn takia mun mielenkiinto heräs väistämättä heti ja mä patistin sitä kertoon koko jutun. Mun faijan ja Eliaksen kohtaamiset ei ollu koskaan sujuneet erityisen hyvin. Parhaimmillaankin niiden juttelut oli olleet vaivaantuneita ja yleensä faija oli ollu vaan jäätävä Eliasta kohtaan eikä se ollu halunnu tutustua siihen yhtään. Nyt kuitenkin Eliaksen ilme oli tosi innostunu ja mä mietin, mitä ihmettä oli oikein tapahtunu. Elias kertoi, et se oli ollu kaupan leipähyllyllä miettimässä, mitä leipää ottais, kun mun faija oli yllättäen alkanu jutteleen sille. Se oli kuulemma ehdottanu, et Eliaksen pitäis valita ruisleipää mieluummin kuin vaaleeta ja heilutellu kädessään omaa ruisleipäpakettiaan.
Mitä pitemmälle Elias kertomuksessaan pääsi, sitä kummallisemmaks kaikki kävi ja lopulta mä en tajunnu hommasta enää mitään. Mietin jo, oliko faija ees tunnistanu Eliasta, koska eihän se ikinä halunnu puhua homojen kans julkisesti, mut Elias vakuutti sen tunnistaneen sen. Se oli kuulemma jutellu niitä näitä musta Eliaksen kans ja lopuks todennu, et Eliaksella on ilmeisesti hyvä vaikutus sen poikaan. Sitten se oli vaan heilauttanu leipäpakettiaan ja jatkanu matkaa.
Niin, et ehkä sun faijakin alkaa lämmetä mulle, Elias hymyili sitä vinoa hymyään, jota mä rakastin. Mä hymähdin sille totaalisen yllättyneenä tästä käänteestä, mut tuntui kuin iso kivi ois ainakin liikahtanu paikaltaan. Eliaksen ja faijan yhteinen leipähetki oli kuulostanu aika hupaisalta, mut myös antanu toivoa siitä, et faija tosiaan vois joskus hyväksyä meijät parina. Onnellisena tästä ajatuksesta mä nappasin toisesta rasiasta vaahtokarkin ja lykkäsin sen Eliaksen suuhun hymyillen leveesti.
Elias maiskutteli vaahtokarkkiaan mun sylissä ja piti käsiä mun hartioilla. Mä tunsin, miten sen sormet silitteli hellästi mun niskaa samalla, kun se katsoi mua tiiviisti silmiin. Sen katseessa oli havaittavissa rakkautta ja äkkiä myös häivähdys intohimoa. Sen silmät painui kiinni, kun sen huulet löysi mun huulille pehmeään suudelmaan. Eliaksen kädet siirtyi hipeltään mun hiuksia ja mun vatsassa alkoi lennellä perhosia, koska Eliaksen sormet mun hiuksissa oli varma merkki siitä, että suudelma muuttuis kohta syvemmäks. Mä hymyilin sen huulille ja irtaannuin niistä varovasti, sillä mulla oli vielä yks juttu tehtävänä ennen kuin homma karkais kokonaan lapasesta. Nostin katseeni Eliaksen silmiin ja niissä näkyi kysymys, miks olin lopettanu. Tottahan se oli, etten mä yleensä ollu se, joka näistä suudelmista kieltäytyi.
Mulla on sulle vielä jotain, sanoin hymyillen ja hipaisin Eliasta nenänpäästä etusormellani. Vedin laukkuni lähemmäs ja kaivoin sieltä paketin, jonka olin kääriny tummanpunaiseen lahjapaperiin. Ojensin sen Eliakselle pienen hymyn kera.
Hyvää puolivuotispäivää, toivotin sille ja painoin suukon sen poskelle. Elias vaikutti olevan ymmällään mun lahjasta, sillä se katsoi mua melko hämmästyneenä. Mä kohotin sille kysyvästi kulmiani ja ja vinkkasin lahjan suuntaan sanattomasti, et eikö sitä yhtään kiinnostanu mun paketti ja se reagoi nappaamalla sen mun kädestä ja alkoi avata sitä vauhdilla. Sen silmät loisti innosta, kun se repi paperit pois ja avasi laatikonja sit sen silmiin nousi hämmästyny ilme. Mä remahdin nauraan, koska tää oli just sellainen läppä, jonka olin aina halunnu toteuttaa. Elias nosti laatikosta toisen, hieman pienemmän paketin, joka oli samoin kääritty tummanpunaiseen paperiin. Se katsoi mua ilkikurisen näköisenä, pyöritteli päätään ja jatkoi avausurakkaansa.
Mä tiesin, ettei seuraava laatikko ois enää tyhjä, mut odotin silti Eliaksen reaktiota kiinnostuneena. Yleensähän tommosiin lahjoihin laitetaan oikeesti jotain tavaraa ja siks mua hieman jännitti, mitä Elias tuumais. Se ravisteli laatikkoa ja sieltä putos seuraava tummanpunaiseen paperiin kääritty paketti ja lisäks neljään osaan taiteltu paperi. Elias otti paperin, avas sen ja katseli siinä olevia neljää sanaa mietteliäänä ja mä jännitin, mitä se sanois.
Mikä tää on? Tai siis mitä täs lukee? se kysyi multa hetken päästä ja mä hymyilin leveesti. Olin saanu just sen reaktion, mitä olin toivonukin. Mä olin sentään roikkunu netissä melko pitkään ja etsiny sopivaa tekstiä, jonka voisin Eliakselle antaa. Olin huomannu, miten paljon se oli tykänny mun vieraskielisistä rakkaudentunnustuksista silloin kesällä ja olin yrittäny nyt viedä sitä vielä pitemmälle, Unkarin hengessä tietty niinku tän päivän teemaan sopi.
Mitämitä? mä naureskelin. Eiks mun oma kielinero ymmärrä sitä? Mä tykkäsin kiusoitella Eliasta, koska se yhä edelleen oli niin mielettömän hyvä kaikessa kieliin liittyvässä ja mä taas en. Elias virnisti mulle, näytti kieltään ja kääntyi takas paperin pariin.
Okei, szeretlek tarkottaa mä rakastan sua, eikö niin? se kohotti kysyvästi kulmiaan ja näytti mun mielestä maailman suloisimmalta.
Tää ononko tää? se sopersi ja sit sen kasvot alkoi loistaa varmuutta. Täähän on rakkauskirje, eiks nii? Mä hymyilin sille vastaukseks ja painoin suukon sen kaulalle, korvan viereen.
Szeretlek, mä kuiskasin. Jatkoin pienten suukkojen painamista sen korvanlehteen ja mutisin sille toisen sanan: Imadlak. Mun kädet seikkaili Eliaksen selällä, laskeutui vähitellen alemmas paidan helmalle ja sujahti sen alle. Elias henkäs mun otteessa ja mä tunsin, miten sen keho värähti mun kosketusta. Mä nostin katseeni hetkeks sen silmiin ja jatkoin sit matkaani sen toisen korvan luo.
Akarlak, henkäisin ja painoin suukon sen korvalle. Seuraavassa hetkessä näykkäisin sen korvanlehteä hellänkiihkeästi ja kuiskasin viimeisen sanan. Kivanlak, mun ääni oli muuttunu karheammaks ja kiihkeemmäks. Elias hengitti selvästi nopeemmin mun näykkäisyn jälkeen.
Joojooosaanhan mä lukee, se henkäs raskaammin, mut ei se tarkota, ettietäisin, mitä oot kirjottanu. Sen sanat kuulosti just siltä kuin se ois joutunu pakottaan niitä ulos. Sen keskittymistä ei varmaan auttanu se, et mä imin sen korvanlehteä hetki hetkeltä kiihkeemmin. Mä virnistin, kun kuulin sen sanat ja jotenkin mä nautin erityisen paljon siitä, et sain sytytettyä halun Eliaksessa.
Mä rakastan sua, kuiskasin sen korvaan ja siirsin huuleni kiusoittelevan hitaasti sen huulille.
Mä oon ihan hulluna suhun, mumisin seuraavan suomennoksen Eliaksen huulille ja tunsin, miten se hymyili. Sen suusta karkas karheampi henkäys: Lisää Mä painoin sen huulille erityisen hellän suudelman ja liikuin sen huulia vasten hyvin kevyesti, vaikka sellanen kiusoitteleva tahti oli tehdä mutkin hulluks. Eliaksen huokailut mun huulilla oli jo sen verran kiihkeitä, et mä taisin todella härnätä sitä.
Mä haluun sut, kuiskasin hiljaa Eliaksen huulille ja vetäydyin sit irti niistä ja nostin katseeni sen silmiin, jotka oli jo tummuneet asteen verran ja loistivat kiihkeinä. Sit mä en enää kestäny, vaan syöksyin sen kaulakuoppaan ja hengähdin raskaasti viimeisen suomennoksen sen korvaan.
Mä haluun sua.
Mun kädet liukui Eliaksen selällä ylösalas tarvitsevina ja vihjailevina. Mun farkuissa alkoi selvästi tuntua epämukavan kireältä ja samaa olin havaitsevinani Eliaksella, joka istui mun sylissä suudellen mua haluavasti ja liikutellen lanteitaan mua vasten. Sen kädet oli jo hilautuneet mun paidan alle ja vihjailivat sen olevan ihan turha vaatekappale. Mun täytyi myöntää, että olin täsmälleen samaa mieltä ja nostin käsiäni ylöspäin, jotta Elias sai vedettyä sen mun päältä pois. Se painoi sormensa mun leualle ja antoi sen laskeutua kiusoittelevan hitaasti mun rintakehälle ja siitä vatsalle. Se pudotti sen mun napaan ja jatkoi matkaansa yhä alemmas vauhdin hidastuessa olemattomiin. Koko tän ajan se porasi katsettaan muhun niin intensiivisesti, että mun koko kroppa tunsi sen. Kun sen sormi viime hipaisi mun vyötä, mun huulilta karkasi odottava huokaus.
Sen silmät kysyi lupaa mennä pitemmälle ja mä hymähdin sille vastaukseks. Kyllähän se tiesi, et se sai tehdä mulle ihan mitä vaan. Se alkoi välittömästi avata mun vyötä ja farkkuja ja hetken päästä mä tunsin sen sormet mun etumuksella. Mä värähdin sen päättäväisiä otteita, sillä se ei todellakaan aikaillu. Elias liikutteli kättään hellästi mut samalla kiihottavasti mun boksereissa ja sai mut vapiseen. Yhtäkkiä mulle tuli kiire riisua sen paita ja päästä myös tutustuun sen farkkujen sisältöön. Se huokaisi tyytyväisenä, kun mun käsi sit löysi tien sen boksereihin. Se tais kuitenkin haluta enemmän, sillä se nousi pois mun päältä ja potki farkut jalastaan. Hetken mietittyään se riisui myös bokserinsa ja mä jäin nuolemaan katseellani sen uskomatonta, paljasta kroppaa. Elias katsoi mua kulmat kohollaan vähän sen oloisena, et meinaanko jäädä asuun niihin vaatteisiini ja hetken mulla tosiaan kesti, et sain katseeni revittyä irti sen mielettömästä vartalosta ja itteni liikkeelle. Sen jälkeen en sit enää tuhlannut aikaani vaan revin kaikki vaatteet päältäni, ja vedin Eliaksen takas syliini istuun, hajareisin muhun päin.
Sen huulet painautui mun huulille salamannopeasti tarvitsevina, haluavina ja sen etumus löysi mun etumuksen ja hankasi sitä vasten erittäin kiihottavasti. Mun huulilta putoili ynähdyksiä sen huulille ja se palautti ne mulle yhtä kuumina. Elias kiersi kätensä mun niskan taa ja silitteli mun hiuksia, laski pikku hiljaa kätensä mun selälle ja yhä alemmas ja mä tunsin kylmiä väreitä joka puolella.
Lari? mä kuulin sen kiihkeän äänen jostain mun korvan läheltä. Mä olin jo ylittäny sen kiihottumisen asteen, jossa puhuminen oli lähinnä mutinaa. Mmm?
Larimäkivanlak, Elias henkäs mulle ja yhtäkkiä sen silmät paloi mun edessä, kiihkeinä ja täynnä halua. Mä laskin katseeni sen huuliin, hieman raollaan oleviin, punottaviin, seksikkäisiin huuliin, jotka kutsui mun huulia luokseen. Mä syöksyin niiden kimppuun rajusti, suutelin, imin ja näykin yhtä aikaa, annoin kieleni leikkiä Eliaksen kielen kans ja pikku hiljaa mun oma nimeni katos mun mielestä. Samoin taisin menettää kaiken muunkin ja ainoa, mikä jäi, oli Elias. Sen tuoksu, lämpö ja kuuma, kova vartalo mun sylissä.
Se hivuttautui hieman ylemmäs polviensa varaan ja laskeutui sitten hitaammin takas alemmas ja otti mun kovuuden kokonaan sisäänsä. Mä en uskaltanu ees hengittää koko sinä aikana, kattelin vaan, miten Elias liikkui. Se tuntui uskomattoman tiukalta ja hyvältä, sanat ei koskaan riittäneet kertomaan ees puolta siitä. Mä taivutin päätäni taaksepäin ja porasin katsettani Eliakseen, joka myöskin katsoi mua silmiin. Se kumartui painamaan huulensa mun huulille ja alkoi ynähdellen liikutella itteensä ylösalas. Mä yritin välillä nostaa lanteitani sitä vasten, mut Elias pyöritti mulle kevyesti päätään hymyillen viekkaasti. Se halus tehdä tän omalla tavallaan ja nopeudellaan ja mun oli nyt tyydyttävä siihen . Mun hengitys muuttui hetki hetkeltä nopeammaks ja huohottavammaks eikä Eliaksen jännittyneiden vatsalihasten ja taaksepäin heitetyn pään katsominen ainakaan yhtään auttanu asiaa. Mä tunsin jo kipristelyä mun lantiossa ja olisin vaan halunnu Eliaksen nopeuttavan tahtia. Se kuitenkin halus kiusata mua ja jatkoi rauhallista, kiduttavaa liikehdintäänsä. Päätin ottaa sen kovan etumuksen käteeni ja aloin pumpata sitä samassa tahdissa sen liikkeiden kans ja yhtäkkiä Eliakseen tuli eloa. Se kumartui mun puoleen ja nopeutti selvästi liikkeitään, jotka samalla oli muuttuneet holtittomammiks. Sen silmät oli ihan mustat kiihkosta ja mä tajusin, ettei se kestäisi enää hetkeäkään.
Jatka, jatka, se huohotti mun huulille, heitti pään taaksepäin ja mä tunsin, miten sen koko vartalo jännittyi äärimmilleen. Pian se jo laukes meidän väliin ja se näky oli jotain niin kiihottavaa, et se riitti mullekin. Mä siirsin käteni sen selälle ja puristin sitä itteeni vasten lujempaa, tarvitsevammin. Taisin puristaa sen ihoa aika kivuliaastikin, muttei se sanonu mitään, itse asiassa se tais painautua mua vasten vaan tiukemmin. Muutaman epämääräisen lantionliikautuksen jälkeen mäkin tulin syvälle Eliaksen sisään.
Szeretlek, se kuiskas mun korvaan ja mä en voinut muuta kuin hymyillä onnellisena. Mä yritin tasautella hengitystäni ja pikku hiljaa mun ote sen ympäriltä muuttui hellemmäks ja mä aloin silitellä sen selkää kevyesti. Mun olo oli täydellinen ja onnellinen.
Varttia myöhemmin Elias makas mun kainalossa silitellen mun vatsaa sormillaan ja mä mietin kaikkea sitä, mitä tänään oli tapahtunu. Äkkiä mä aloin kurotella kädelläni jonnekin Eliaksen yli ja hamusin käsiini viimeisen tummanpunaiseen paperiin käärityn paketin, joka oli vähän unohtunu äsken. Katoin Eliasta silmiin antaessani paketin sille ja sen jälkeen painoin huuleni sen otsalle pienesti, kevyesti.
Mä olin halunnu osoittaa Eliakselle, et se oli mulle tärkeä ja et olin tosissani sen kans. Osa musta pelkäsi edelleen tehdä jotain näin siirappista, mut toisaalta Elias oli pehmentäny mut ihan täysin. Lisäks mä nautin siitä, kun sain Eliaksen yllätettyä niin, ettei se voinu muuta kuin hymyillä mulle onnellisena. Kun mä olin saanu Eliaksen takas kesällä, olin päättäny, et hymyn pitäminen Eliaksen kasvoilla oli mun tärkein tehtävä joka päivälle ja joinain päivinä, kuten tänään, mulla oli hakusessa leveempi hymy. Mä seurasin silmä tarkkana sen ilmeitä, kun se näpräs pakettiaan auki.
Elias oli kiusoittelevan hidas ja se tuntui oikein nautiskelevan paketistaan. Kun se vihdoin sai sen auki, se kurkisti sisään uteliaana. Salamannopeasti sen silmät lennähti muhun kysyvinä ja yllättyneinä. Se nappas laatikosta sormiinsa pienen, kartongista leikatun punaisen sydämen ja tutkaili sitä kiinnostuneena. Jotenkin se onnistui lukemaan mun kirjoittaman töherryksen ja lausumaan sen paremmin kuin mä ikinä oisin osannu.
Neked adom a szívem, se luki ja kääntyi muhun päin kulmat kohollaan. Mä katoin sitä syvälle sen kauniisiin, syvänsinisiin silmiin yrittäen ladata mun sanoihin kaiken sen tunteen, joka mun sisällä roihusi.
Mun sydän on sun.
Lause ei ehkä sanatarkasti tarkottanu just sitä, mut ajatus oli sama ja noi sanat vaan sopi mun suuhun paremmin. Eliaksen kasvoilla ei juuri näkyny mitään ilmettä ja mä ehdin jo huolestua, eikö se pitänykään siitä sydämestä, kun sen silmäkulmaan yhtäkkiä nousi kyynel ja mä tajusin saaneeni sen liikuttumaan teollani. Se hipas kevyesti nenäänsä ja siirsi sitten kätensä mun poskelle.
Sä et voi käsittää, se nieleskeli ja tuntui miettivän sanojaan, miten paljon toi merkkaa mulle. Mä tartuin sen käteen ja kuljetin sen huulilleni painaen siihen kevyen, rakastavan suukon.
Kyllä mä käsitin. ♥
.Ja sitten.. onnea, onnea Petterilä!!!!
Meidän oma pieni, rakas kuolaluolamme täyttää jo puoli vuotta ja totta kai tätä saavutusta pitää juhlistaa!Niinpä siis mä kirjoitin ihan vain tätä tarkoitusta varten teille tällaisen pienen oneshotin, toivottavasti tykkäätte... Se on oikeastaan epilogi mun Szeretlek tégedille
. Niin, ja Alix teki noi iiiihanat bannerit siihen ---------------------------------
Neked adom a szívem ( K- 18 )
Mä seisoin Eliaksen oven takana ja mulla oli aika villi olo. Mun vatsassa lenteli jännityksen suloisia perhosia ja mun huulilla karehti odottava hymy, jota en ollu saanu kuriin moneen tuntiin. Itse asiassa musta tuntui, et mun huulilla oli nykyään aina hymy ja se oli kokonaan Eliaksen syytä. Mä olin tainnu hymyillä tän viimeisen puolen vuoden aikana useammin kuin aiemmin yhteensä, ainakin mitä aitoon hymyyn tuli, vaikka eihän kaikki nytkään pelkkää ruusuilla tanssimista ollu ollu. Olihan tässä koettu kaikenlaista.
Budapestin reissun jälkeen mun olo lätkäjoukkueessa oli käyny tukalaks, mut senhän mä olin toisaalta tiennykin. Kim oli saanu puolelleen monet tyypit ja ne oli yhessä jaksaneet mustamaalata mua koko ajan. Olin saanu kuulla jatkuvaa vittuilua ja uhkailuja mun homouden takia ja lopulta en sit ollu jaksanu sitä enää ja olin jättäytyny joukkueesta ite pois. Mä olin viime aikoina treenannu yksin, koska en vaan ollu pystyny jättään lätkää ihan kokonaan, mut ei se enää ollu sellasta puskemista hampaat irvessä. Mun elämän prioriteetit oli menneet kerralla uusiks, kun olin päättäny tulla kaapista, mut en ollu kyllä katunu hetkeäkään, sillä mä tiesin kuuluvani Eliaksen luo. Jos mä ihan rehellinen olin, niin kyllähän mä kaipasin lätkää, niitä vauhdikkaita pelejä, raskaita treenejä ja ylipäänsä sitä yhteishenkeä joukkueen sisällä. Mä hymyilin itekseni, koska tää oli yks niistä asioista, joiden takia mulla oli niin villi, odottava olo nyt
Mä painoin Eliaksen ovikelloa ja mun sisällä kutkutti yhä voimakkaammin.
Elias avasi oven ja jäi söpösti nojaileen karmiin. Se näytti yllättyneeltä, mut ei kai se ollu mikään ihmekään, mähän olin tullu paikalle kaks tuntia sovittua aiemmin. Eliaksen kasvot suli kuitenkin pian hymyyn ja se viittoili mua peremmälle. Mä olin nipin napin ehtiny sisäpuolelle, kun se jo painautui mua vasten hellästi ja halas mua.
Miten sä nyt jo tulit? se kysyi. Tai siisihanaa, et tulit, mut niin, Elias takelteli sulosesti ja mä virnistin sille. Mä halusin yllättää sut ja ilmeisesti onnistuin?
Mä riisuin takkini naulakkoon ja me käveltiin sen huoneeseen. Se painoi oven kiinni perässään ja sillä aikaa mä olin jo istunu sängynlaidalle ja napannu syliini tutun norsupehmon Eliaksen sängyltä. Mä muistin edelleen meijän Budapestin loman parhaat hetket kuin eilisen ja olinhan mä niitä erityisesti vaalinukin niin, etten koskaan unohtaiskaan. Elias istui mun viereen kuten niin monesti aiemminkin ja kiersi kätensä mun ympärille ja norsu putos mun kädestä sängylle. Elias painoi huulensa mun huulille hellästi ja pehmeästi.
Hyvää puolivuotispäivää, se hymyili mun huulille. Mä toivotin sille samaa ja painoin uutta hellää suudelmaa sen huulille. Me oltiin sovittu, et juhlistettaisiin meijän tärkeetä päivää menemällä elokuviin illalla, mut mä olin kelannu, ettei se ihan riittäny kertoon Eliakselle, miten tärkeä se mulle oli. Niinpä mä olin suunnitellu sille oman yllätyksen ja toivoin sen pitävän siitä. Olin hieman huolissani siitä, oliko se jo vähän liiankin kulunu juttu, mut toisaalta halusin palata puolen vuoden takaisiin hetkiin mahdollisimman tarkasti.
Mä olin pakannu mukaan erityisen paksun ja pehmeän viltin ja levitin sen nyt huoneen lattialle ja kävin istuun sen päälle. Elias oli kattellu mun tekemisiä sellainen söpö, huvittunu hymy huulillaan. Kyllähän se tais jo tietää, mitä mä olin meille suunnitellu, vaikka eihän siinä ees tarvittu mitään ydinfysiikkaa. Vihjeet oli aika selvät, kun mä kaivoin laukusta eväsrasioita ja asetin ne viltille riviin. Kun Elias sit näki mun vetävän Nuuskamuikkusen esiin, se purskahti nauraan.
No mitä? mä kysyin muka loukkaantuneena. Täytyyhän kaikkien osapuolten olla paikalla tärkeenä päivänä, mä perustelin ja viitoin Eliakselle, että hakis nyt vaan sen oman norsunsakin mukisematta paikalle. Elias näytti mulle kieltä ja kurkotti pehmon sängyltään ja lykkäs sen istuun Muikkusen viereen. Mä panin merkille, miten rutistellulta se norsu näytti. Se oli tainnu päästä Eliaksen viereen nukkuun monta kertaa, ihan niinku Muikkunen mun.
Mä avasin yhden rasian ja lykkäsin viinirypäleen Eliaksen suuhun. Se kömpi hajareisin istuun mun syliin ja painoi lempeän, rypäleenmakuisen suukon mun huulille.
Mietitsä usein Budapestii? se kysyi multa ja syötti mullekin rypäleen kohdistaen katseensa sit mun silmiin. Mä nyökkäsin sille ja hymyilin pienesti.
Mä mietin joka päivä sitä, miten mä sain sut, kuiskasin sille ja hipaisin sen poskea etusormellani. Elias hymyili mulle takas, mut jotenkin sen olemukseen oli hiipiny hitunen haikeutta. Joskus musta tuntui, et se oli enemmän suruissaan mun tyssänneen lätkäuran takia kuin mä. Se tais kokea jonkinlaista syyllisyyttä siitä, vaikkei sillä tosiaankaan ollu mitään syytä. Nytkin se alkoi puhua mulle siitä, miten pahoillaan se oli, kun mä en voinu saada kaikkea haluamaani elämässä. Mä hymyilin sille arvoituksellisesti, koska mä tiesin jotain, mitä se ei.
Tiiätkö, mä voisin kertoo sulle yhen jutun tohon liittyen, jos sua kiinnostais...? mä vihjailin sille ja hetihän Elias tarttui syöttiin. Kerro, kerro heti! se patisti ja mä myönnyin hymyillen sen pyyntöön. Kerroin sille, miten Janne oli soittanu mulle muutama päivä sitten ja pyytäny mua tuleen käymään niiden treeneissä. Mä olin ollu epäileväinen, mut kumminkin sen verran utelias, et olin menny. Mun entiset jengikaverit oli olleet kaikki siellä ja Janne oli hoitanu puhumisen. Se oli muistuttanu mua siitä, miten Kim oli muuttanu edellisellä viikolla jonnekin Pohjanmaalle, kun se ei enää ollu viihtyny täällä, ja jengi oli nyt vailla kapteenia. Mä olin totta kai olettanu, et Janne sais sen pestin, mut sit Janne oli sanonu, et ne kaikki halus mut takas jengiin.
Mä katoin Eliasta koko ajan puhuessani ja suorastaan näin, miten lamppu syttyi sen pään päällä. Siis tarkotatsä? Pääsetsä taas pelaan? se kysyi takellellen ja pieni jännittyny hymy nousi sen suupieleen.
Olin eilen treeneissä, mä vastasin sille virnistäen, ja se tuntu helvetin hyvältä. Eliaksen hymy leveni suloiseksi nauruksi, kun se kapsahti mun kaulaan ja halas mua tunteella.
Jes! Mä oon niin onnellinen sun puolesta, se hihkui ja sen äänestä kuulsi paitsi onnellisuus mun puolesta niin myös huojennus. Tää tais tosiaan merkitä sille itelleenkin aika paljon. Mä painoin pääni vasten sen päätä ja hengitin sen tuoksua sisääni. Mun oli vieläkin vaikea käsittää, miten hyvin kaikki oli lopulta kääntyny.
Mä olin kertonu Reetalle heti Budapestin matkan jälkeen, et halusin pistää poikki ja jotenkin musta tuntui, et se oli ollu sillekin helpotus. Enhän mä ollu ollu mikään maailman paras poikaystävä sille, koska mun ajatukset oli aika olleet jossain ihan muualla koko ajan. Reetta oli löytäny Kimin seuraan aika pian ja jossain vaiheessa ne oli alkaneet seurustella. Mä en tienny, miten tää Kimin muutto niiden juttuun vaikuttais, mut oikeestaan se ei kiinnostanu mua pätkääkään.
Mä tiesin ja tunsin, et tää päätös tulla kaapista oli ollu paras juttu, jonka olin koskaan tehny. Mun olo oli paljon vapautuneempi ja parempi nyt, kun mun ei tarvinnu käyttää energiaa salailuun. Lisäks nyt näytti siltä, et lätkäasiakin kääntyis lopulta ihan hyvin, vaikken mä siitä ammattia itelleni enää saiskaan. Aluks se tietty oli ollu vaikea hyväksyä, mut nyt olin oikeestaan ihan tyytyväinen siihenkin, et musta tulis osa faijan kuljetusfirmaa.
Ajatus sai mun mielialan äkkiä laskemaan, vaikkei mulla siis mitään sitä työtä vastaan ollukaan. Faija vaan oli se ainoa asia, joka edelleen oli pielessä ja sen ajatteleminen sai mut aina jotenkin masentuneemmaks. Me oltiin Eliaksen kans puhuttu sille heti Budapestin matkan jälkeen ja vaikka mä olin jännittäny sitä tilannetta ihan sairaasti, Elias oli antanu mulle voimaa kertoa, miten asiat on. Faijan reaktio oli ollu just yhtä kylmä kuin olin olettanukin ja meijän välit oli olleet tosi pinnalliset siitä lähtien. Se ei ollu kyselly mun asioista enkä mä ollu kertonu. Ei se nyt sentään ollu ajanu mua pois kotoa, mut se oli sanonu, ettei sietäny nähdä Eliasta meillä, joten en mäkään siellä sit pahemmin vapaa-aikaani ollu viettäny. En oikein uskonu, et tähän tuliskaan koskaan huomattavaa muutosta, niin homovastainen faija oli.
Voi kun faijakin hyväksyis meijät joskus, mä huokaisin ajatuksiani ääneen. Eliaksen silmät alkoi tuikkia entisestään ja se puristi mua innokkaasti käsivarresta.
Mun piti kertoo sulle yks juttu, se henkäs, mä nimittäin törmäsin sun faijaan kaupas. Eliaksen äänensävyn takia mun mielenkiinto heräs väistämättä heti ja mä patistin sitä kertoon koko jutun. Mun faijan ja Eliaksen kohtaamiset ei ollu koskaan sujuneet erityisen hyvin. Parhaimmillaankin niiden juttelut oli olleet vaivaantuneita ja yleensä faija oli ollu vaan jäätävä Eliasta kohtaan eikä se ollu halunnu tutustua siihen yhtään. Nyt kuitenkin Eliaksen ilme oli tosi innostunu ja mä mietin, mitä ihmettä oli oikein tapahtunu. Elias kertoi, et se oli ollu kaupan leipähyllyllä miettimässä, mitä leipää ottais, kun mun faija oli yllättäen alkanu jutteleen sille. Se oli kuulemma ehdottanu, et Eliaksen pitäis valita ruisleipää mieluummin kuin vaaleeta ja heilutellu kädessään omaa ruisleipäpakettiaan.
Mitä pitemmälle Elias kertomuksessaan pääsi, sitä kummallisemmaks kaikki kävi ja lopulta mä en tajunnu hommasta enää mitään. Mietin jo, oliko faija ees tunnistanu Eliasta, koska eihän se ikinä halunnu puhua homojen kans julkisesti, mut Elias vakuutti sen tunnistaneen sen. Se oli kuulemma jutellu niitä näitä musta Eliaksen kans ja lopuks todennu, et Eliaksella on ilmeisesti hyvä vaikutus sen poikaan. Sitten se oli vaan heilauttanu leipäpakettiaan ja jatkanu matkaa.
Niin, et ehkä sun faijakin alkaa lämmetä mulle, Elias hymyili sitä vinoa hymyään, jota mä rakastin. Mä hymähdin sille totaalisen yllättyneenä tästä käänteestä, mut tuntui kuin iso kivi ois ainakin liikahtanu paikaltaan. Eliaksen ja faijan yhteinen leipähetki oli kuulostanu aika hupaisalta, mut myös antanu toivoa siitä, et faija tosiaan vois joskus hyväksyä meijät parina. Onnellisena tästä ajatuksesta mä nappasin toisesta rasiasta vaahtokarkin ja lykkäsin sen Eliaksen suuhun hymyillen leveesti.
Elias maiskutteli vaahtokarkkiaan mun sylissä ja piti käsiä mun hartioilla. Mä tunsin, miten sen sormet silitteli hellästi mun niskaa samalla, kun se katsoi mua tiiviisti silmiin. Sen katseessa oli havaittavissa rakkautta ja äkkiä myös häivähdys intohimoa. Sen silmät painui kiinni, kun sen huulet löysi mun huulille pehmeään suudelmaan. Eliaksen kädet siirtyi hipeltään mun hiuksia ja mun vatsassa alkoi lennellä perhosia, koska Eliaksen sormet mun hiuksissa oli varma merkki siitä, että suudelma muuttuis kohta syvemmäks. Mä hymyilin sen huulille ja irtaannuin niistä varovasti, sillä mulla oli vielä yks juttu tehtävänä ennen kuin homma karkais kokonaan lapasesta. Nostin katseeni Eliaksen silmiin ja niissä näkyi kysymys, miks olin lopettanu. Tottahan se oli, etten mä yleensä ollu se, joka näistä suudelmista kieltäytyi.
Mulla on sulle vielä jotain, sanoin hymyillen ja hipaisin Eliasta nenänpäästä etusormellani. Vedin laukkuni lähemmäs ja kaivoin sieltä paketin, jonka olin kääriny tummanpunaiseen lahjapaperiin. Ojensin sen Eliakselle pienen hymyn kera.
Hyvää puolivuotispäivää, toivotin sille ja painoin suukon sen poskelle. Elias vaikutti olevan ymmällään mun lahjasta, sillä se katsoi mua melko hämmästyneenä. Mä kohotin sille kysyvästi kulmiani ja ja vinkkasin lahjan suuntaan sanattomasti, et eikö sitä yhtään kiinnostanu mun paketti ja se reagoi nappaamalla sen mun kädestä ja alkoi avata sitä vauhdilla. Sen silmät loisti innosta, kun se repi paperit pois ja avasi laatikonja sit sen silmiin nousi hämmästyny ilme. Mä remahdin nauraan, koska tää oli just sellainen läppä, jonka olin aina halunnu toteuttaa. Elias nosti laatikosta toisen, hieman pienemmän paketin, joka oli samoin kääritty tummanpunaiseen paperiin. Se katsoi mua ilkikurisen näköisenä, pyöritteli päätään ja jatkoi avausurakkaansa.
Mä tiesin, ettei seuraava laatikko ois enää tyhjä, mut odotin silti Eliaksen reaktiota kiinnostuneena. Yleensähän tommosiin lahjoihin laitetaan oikeesti jotain tavaraa ja siks mua hieman jännitti, mitä Elias tuumais. Se ravisteli laatikkoa ja sieltä putos seuraava tummanpunaiseen paperiin kääritty paketti ja lisäks neljään osaan taiteltu paperi. Elias otti paperin, avas sen ja katseli siinä olevia neljää sanaa mietteliäänä ja mä jännitin, mitä se sanois.
Mikä tää on? Tai siis mitä täs lukee? se kysyi multa hetken päästä ja mä hymyilin leveesti. Olin saanu just sen reaktion, mitä olin toivonukin. Mä olin sentään roikkunu netissä melko pitkään ja etsiny sopivaa tekstiä, jonka voisin Eliakselle antaa. Olin huomannu, miten paljon se oli tykänny mun vieraskielisistä rakkaudentunnustuksista silloin kesällä ja olin yrittäny nyt viedä sitä vielä pitemmälle, Unkarin hengessä tietty niinku tän päivän teemaan sopi.
Mitämitä? mä naureskelin. Eiks mun oma kielinero ymmärrä sitä? Mä tykkäsin kiusoitella Eliasta, koska se yhä edelleen oli niin mielettömän hyvä kaikessa kieliin liittyvässä ja mä taas en. Elias virnisti mulle, näytti kieltään ja kääntyi takas paperin pariin.
Okei, szeretlek tarkottaa mä rakastan sua, eikö niin? se kohotti kysyvästi kulmiaan ja näytti mun mielestä maailman suloisimmalta.
Tää ononko tää? se sopersi ja sit sen kasvot alkoi loistaa varmuutta. Täähän on rakkauskirje, eiks nii? Mä hymyilin sille vastaukseks ja painoin suukon sen kaulalle, korvan viereen.
Szeretlek, mä kuiskasin. Jatkoin pienten suukkojen painamista sen korvanlehteen ja mutisin sille toisen sanan: Imadlak. Mun kädet seikkaili Eliaksen selällä, laskeutui vähitellen alemmas paidan helmalle ja sujahti sen alle. Elias henkäs mun otteessa ja mä tunsin, miten sen keho värähti mun kosketusta. Mä nostin katseeni hetkeks sen silmiin ja jatkoin sit matkaani sen toisen korvan luo.
Akarlak, henkäisin ja painoin suukon sen korvalle. Seuraavassa hetkessä näykkäisin sen korvanlehteä hellänkiihkeästi ja kuiskasin viimeisen sanan. Kivanlak, mun ääni oli muuttunu karheammaks ja kiihkeemmäks. Elias hengitti selvästi nopeemmin mun näykkäisyn jälkeen.
Joojooosaanhan mä lukee, se henkäs raskaammin, mut ei se tarkota, ettietäisin, mitä oot kirjottanu. Sen sanat kuulosti just siltä kuin se ois joutunu pakottaan niitä ulos. Sen keskittymistä ei varmaan auttanu se, et mä imin sen korvanlehteä hetki hetkeltä kiihkeemmin. Mä virnistin, kun kuulin sen sanat ja jotenkin mä nautin erityisen paljon siitä, et sain sytytettyä halun Eliaksessa.
Mä rakastan sua, kuiskasin sen korvaan ja siirsin huuleni kiusoittelevan hitaasti sen huulille.
Mä oon ihan hulluna suhun, mumisin seuraavan suomennoksen Eliaksen huulille ja tunsin, miten se hymyili. Sen suusta karkas karheampi henkäys: Lisää Mä painoin sen huulille erityisen hellän suudelman ja liikuin sen huulia vasten hyvin kevyesti, vaikka sellanen kiusoitteleva tahti oli tehdä mutkin hulluks. Eliaksen huokailut mun huulilla oli jo sen verran kiihkeitä, et mä taisin todella härnätä sitä.
Mä haluun sut, kuiskasin hiljaa Eliaksen huulille ja vetäydyin sit irti niistä ja nostin katseeni sen silmiin, jotka oli jo tummuneet asteen verran ja loistivat kiihkeinä. Sit mä en enää kestäny, vaan syöksyin sen kaulakuoppaan ja hengähdin raskaasti viimeisen suomennoksen sen korvaan.
Mä haluun sua.
Mun kädet liukui Eliaksen selällä ylösalas tarvitsevina ja vihjailevina. Mun farkuissa alkoi selvästi tuntua epämukavan kireältä ja samaa olin havaitsevinani Eliaksella, joka istui mun sylissä suudellen mua haluavasti ja liikutellen lanteitaan mua vasten. Sen kädet oli jo hilautuneet mun paidan alle ja vihjailivat sen olevan ihan turha vaatekappale. Mun täytyi myöntää, että olin täsmälleen samaa mieltä ja nostin käsiäni ylöspäin, jotta Elias sai vedettyä sen mun päältä pois. Se painoi sormensa mun leualle ja antoi sen laskeutua kiusoittelevan hitaasti mun rintakehälle ja siitä vatsalle. Se pudotti sen mun napaan ja jatkoi matkaansa yhä alemmas vauhdin hidastuessa olemattomiin. Koko tän ajan se porasi katsettaan muhun niin intensiivisesti, että mun koko kroppa tunsi sen. Kun sen sormi viime hipaisi mun vyötä, mun huulilta karkasi odottava huokaus.
Sen silmät kysyi lupaa mennä pitemmälle ja mä hymähdin sille vastaukseks. Kyllähän se tiesi, et se sai tehdä mulle ihan mitä vaan. Se alkoi välittömästi avata mun vyötä ja farkkuja ja hetken päästä mä tunsin sen sormet mun etumuksella. Mä värähdin sen päättäväisiä otteita, sillä se ei todellakaan aikaillu. Elias liikutteli kättään hellästi mut samalla kiihottavasti mun boksereissa ja sai mut vapiseen. Yhtäkkiä mulle tuli kiire riisua sen paita ja päästä myös tutustuun sen farkkujen sisältöön. Se huokaisi tyytyväisenä, kun mun käsi sit löysi tien sen boksereihin. Se tais kuitenkin haluta enemmän, sillä se nousi pois mun päältä ja potki farkut jalastaan. Hetken mietittyään se riisui myös bokserinsa ja mä jäin nuolemaan katseellani sen uskomatonta, paljasta kroppaa. Elias katsoi mua kulmat kohollaan vähän sen oloisena, et meinaanko jäädä asuun niihin vaatteisiini ja hetken mulla tosiaan kesti, et sain katseeni revittyä irti sen mielettömästä vartalosta ja itteni liikkeelle. Sen jälkeen en sit enää tuhlannut aikaani vaan revin kaikki vaatteet päältäni, ja vedin Eliaksen takas syliini istuun, hajareisin muhun päin.
Sen huulet painautui mun huulille salamannopeasti tarvitsevina, haluavina ja sen etumus löysi mun etumuksen ja hankasi sitä vasten erittäin kiihottavasti. Mun huulilta putoili ynähdyksiä sen huulille ja se palautti ne mulle yhtä kuumina. Elias kiersi kätensä mun niskan taa ja silitteli mun hiuksia, laski pikku hiljaa kätensä mun selälle ja yhä alemmas ja mä tunsin kylmiä väreitä joka puolella.
Lari? mä kuulin sen kiihkeän äänen jostain mun korvan läheltä. Mä olin jo ylittäny sen kiihottumisen asteen, jossa puhuminen oli lähinnä mutinaa. Mmm?
Larimäkivanlak, Elias henkäs mulle ja yhtäkkiä sen silmät paloi mun edessä, kiihkeinä ja täynnä halua. Mä laskin katseeni sen huuliin, hieman raollaan oleviin, punottaviin, seksikkäisiin huuliin, jotka kutsui mun huulia luokseen. Mä syöksyin niiden kimppuun rajusti, suutelin, imin ja näykin yhtä aikaa, annoin kieleni leikkiä Eliaksen kielen kans ja pikku hiljaa mun oma nimeni katos mun mielestä. Samoin taisin menettää kaiken muunkin ja ainoa, mikä jäi, oli Elias. Sen tuoksu, lämpö ja kuuma, kova vartalo mun sylissä.
Se hivuttautui hieman ylemmäs polviensa varaan ja laskeutui sitten hitaammin takas alemmas ja otti mun kovuuden kokonaan sisäänsä. Mä en uskaltanu ees hengittää koko sinä aikana, kattelin vaan, miten Elias liikkui. Se tuntui uskomattoman tiukalta ja hyvältä, sanat ei koskaan riittäneet kertomaan ees puolta siitä. Mä taivutin päätäni taaksepäin ja porasin katsettani Eliakseen, joka myöskin katsoi mua silmiin. Se kumartui painamaan huulensa mun huulille ja alkoi ynähdellen liikutella itteensä ylösalas. Mä yritin välillä nostaa lanteitani sitä vasten, mut Elias pyöritti mulle kevyesti päätään hymyillen viekkaasti. Se halus tehdä tän omalla tavallaan ja nopeudellaan ja mun oli nyt tyydyttävä siihen . Mun hengitys muuttui hetki hetkeltä nopeammaks ja huohottavammaks eikä Eliaksen jännittyneiden vatsalihasten ja taaksepäin heitetyn pään katsominen ainakaan yhtään auttanu asiaa. Mä tunsin jo kipristelyä mun lantiossa ja olisin vaan halunnu Eliaksen nopeuttavan tahtia. Se kuitenkin halus kiusata mua ja jatkoi rauhallista, kiduttavaa liikehdintäänsä. Päätin ottaa sen kovan etumuksen käteeni ja aloin pumpata sitä samassa tahdissa sen liikkeiden kans ja yhtäkkiä Eliakseen tuli eloa. Se kumartui mun puoleen ja nopeutti selvästi liikkeitään, jotka samalla oli muuttuneet holtittomammiks. Sen silmät oli ihan mustat kiihkosta ja mä tajusin, ettei se kestäisi enää hetkeäkään.
Jatka, jatka, se huohotti mun huulille, heitti pään taaksepäin ja mä tunsin, miten sen koko vartalo jännittyi äärimmilleen. Pian se jo laukes meidän väliin ja se näky oli jotain niin kiihottavaa, et se riitti mullekin. Mä siirsin käteni sen selälle ja puristin sitä itteeni vasten lujempaa, tarvitsevammin. Taisin puristaa sen ihoa aika kivuliaastikin, muttei se sanonu mitään, itse asiassa se tais painautua mua vasten vaan tiukemmin. Muutaman epämääräisen lantionliikautuksen jälkeen mäkin tulin syvälle Eliaksen sisään.
Szeretlek, se kuiskas mun korvaan ja mä en voinut muuta kuin hymyillä onnellisena. Mä yritin tasautella hengitystäni ja pikku hiljaa mun ote sen ympäriltä muuttui hellemmäks ja mä aloin silitellä sen selkää kevyesti. Mun olo oli täydellinen ja onnellinen.
Varttia myöhemmin Elias makas mun kainalossa silitellen mun vatsaa sormillaan ja mä mietin kaikkea sitä, mitä tänään oli tapahtunu. Äkkiä mä aloin kurotella kädelläni jonnekin Eliaksen yli ja hamusin käsiini viimeisen tummanpunaiseen paperiin käärityn paketin, joka oli vähän unohtunu äsken. Katoin Eliasta silmiin antaessani paketin sille ja sen jälkeen painoin huuleni sen otsalle pienesti, kevyesti.
Mä olin halunnu osoittaa Eliakselle, et se oli mulle tärkeä ja et olin tosissani sen kans. Osa musta pelkäsi edelleen tehdä jotain näin siirappista, mut toisaalta Elias oli pehmentäny mut ihan täysin. Lisäks mä nautin siitä, kun sain Eliaksen yllätettyä niin, ettei se voinu muuta kuin hymyillä mulle onnellisena. Kun mä olin saanu Eliaksen takas kesällä, olin päättäny, et hymyn pitäminen Eliaksen kasvoilla oli mun tärkein tehtävä joka päivälle ja joinain päivinä, kuten tänään, mulla oli hakusessa leveempi hymy. Mä seurasin silmä tarkkana sen ilmeitä, kun se näpräs pakettiaan auki.
Elias oli kiusoittelevan hidas ja se tuntui oikein nautiskelevan paketistaan. Kun se vihdoin sai sen auki, se kurkisti sisään uteliaana. Salamannopeasti sen silmät lennähti muhun kysyvinä ja yllättyneinä. Se nappas laatikosta sormiinsa pienen, kartongista leikatun punaisen sydämen ja tutkaili sitä kiinnostuneena. Jotenkin se onnistui lukemaan mun kirjoittaman töherryksen ja lausumaan sen paremmin kuin mä ikinä oisin osannu.
Neked adom a szívem, se luki ja kääntyi muhun päin kulmat kohollaan. Mä katoin sitä syvälle sen kauniisiin, syvänsinisiin silmiin yrittäen ladata mun sanoihin kaiken sen tunteen, joka mun sisällä roihusi.
Mun sydän on sun.
Lause ei ehkä sanatarkasti tarkottanu just sitä, mut ajatus oli sama ja noi sanat vaan sopi mun suuhun paremmin. Eliaksen kasvoilla ei juuri näkyny mitään ilmettä ja mä ehdin jo huolestua, eikö se pitänykään siitä sydämestä, kun sen silmäkulmaan yhtäkkiä nousi kyynel ja mä tajusin saaneeni sen liikuttumaan teollani. Se hipas kevyesti nenäänsä ja siirsi sitten kätensä mun poskelle.
Sä et voi käsittää, se nieleskeli ja tuntui miettivän sanojaan, miten paljon toi merkkaa mulle. Mä tartuin sen käteen ja kuljetin sen huulilleni painaen siihen kevyen, rakastavan suukon.
Kyllä mä käsitin. ♥
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus.♥
-
Midjuska - Pääpahis
- Viestit: 5800
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 14:16
Kirjoittaja Midjuska » 08 Touko 2013, 23:11
Toi logo, Alix, toi logo!!!! 
Varsinkin se oikeanpuoleisin niistä kuvista 
. Se katse tuntuu selkärangassa asti .
Varsinkin se oikeanpuoleisin niistä kuvista . Se katse tuntuu selkärangassa asti .Viimeksi muokannut Midjuska päivämäärä 09 Touko 2013, 13:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus.♥
-
Midjuska - Pääpahis
- Viestit: 5800
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 14:16
Ja onnea puolivuotias Petterilä Kirjoittaja AlixBurn » 08 Touko 2013, 23:20
Foorumin logo on vaihdettu ainakin synttäreiden ajaksi.
Tässä linkki bannereihin, jotka tein synttäreiden kunniaksi:
Alixin bannerit
Tässä linkki bannereihin, jotka tein synttäreiden kunniaksi:
Alixin bannerit
~ Joskus ei vaan auta, vaikka mitä tekis... ~
-
AlixBurn - Päällikkö
- Viestit: 2059
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 16:07
Kirjoittaja Midjuska » 08 Touko 2013, 23:25
Noi banneritkin Alix, IHANIA!! 
Niin monta suloisuuden huippua, että taidan tehdä välikuoleman tähän nyt 
P.S. Kiitos Moonu
Niin monta suloisuuden huippua, että taidan tehdä välikuoleman tähän nyt P.S. Kiitos Moonu
Viimeksi muokannut Midjuska päivämäärä 08 Touko 2013, 23:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus.♥
-
Midjuska - Pääpahis
- Viestit: 5800
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 14:16
Kirjoittaja esuppi » 08 Touko 2013, 23:25
Siis, siis Sä oot Midjuska ihana Toi oli aivan käsittämättömän loistava oneshot 
Mmhm...niin täynnä rakkautta ja hellyyttä ja kuitenki seasta löyty sopivasti huumoria 
Tykkäsin erityisesti, kun Lari kaivo nuuskamuikkusen ja sano, et "Täytyyhän kaikkien osapuolten olla paikalla tärkeenä päivänä" Tos oli oikeesti niin ihana onnellinen loppu pojille, molemmat sai sen, mikä on tärkeetä niille. Ja voivoi Laria, se oli kyllä aivan hämmästyttävän romanttinen ja ihana, kun sai Eliaksen kerta toisensa jälkeen sanattomaks
Sä oot Midjuska ihana Toi oli aivan käsittämättömän loistava oneshot Mmhm...niin täynnä rakkautta ja hellyyttä ja kuitenki seasta löyty sopivasti huumoria Tykkäsin erityisesti, kun Lari kaivo nuuskamuikkusen ja sano, et "Täytyyhän kaikkien osapuolten olla paikalla tärkeenä päivänä" Tos oli oikeesti niin ihana onnellinen loppu pojille, molemmat sai sen, mikä on tärkeetä niille. Ja voivoi Laria, se oli kyllä aivan hämmästyttävän romanttinen ja ihana, kun sai Eliaksen kerta toisensa jälkeen sanattomaks 
Avatar by: Siru84 Banner by: Siru84/AlixBurn
-
esuppi - Mysteerijäbä
- Viestit: 1091
- Liittynyt: 06 Tammi 2013, 21:34
Kirjoittaja Moonu » 09 Touko 2013, 00:37
Oli munkin pakko kantaa korteni kekoon, vaikka hävettää laittaa tää esille ku Alixin työt on superisti hienompia. Tein tämän äsken ja Paint-laatua siis. Antakaa anteeksi.
-
Moonu - Ikuinen Petzkun tyttö
- Viestit: 2895
- Liittynyt: 17 Tammi 2013, 23:55
- Paikkakunta: Vantaa
Kirjoittaja Midjuska » 09 Touko 2013, 13:59
Siru84 kirjoitti:Musta tuo on ainakin hieno Moonu
Ja Natu, ihana kuva sullakin 
Ja Siru, se video 
Mä tuijotin sitä aamupalalla niin kauan, että leipä ehti kuivua. Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus.♥
-
Midjuska - Pääpahis
- Viestit: 5800
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 14:16
Kirjoittaja Moonu » 09 Touko 2013, 14:08
Midjuska kirjoitti:Siru84 kirjoitti:Musta tuo on ainakin hieno Moonu
Oli pakko tunkea huulikikkailua siihen mun juttuun ja sit toi ihanuuskuva tohon keskelle
Ja Siru, todellakin se video on iiiiiiiiiiiihhhhhhhhhhhhhhhannaaa
Natu, myös sun kuva on tosi hieno
-
Moonu - Ikuinen Petzkun tyttö
- Viestit: 2895
- Liittynyt: 17 Tammi 2013, 23:55
- Paikkakunta: Vantaa
Kirjoittaja esuppi » 09 Touko 2013, 20:53
Siru, toi video Ihan huippukohtauksia oot laittanu siihen
Mmm oloasu kynänpyörittely hymyä ja naurua ja tietysti toi juustohöylän lentäminen
Moonu ja Natu, ihan loistavat kuvat molemmilta
Ihan huippukohtauksia oot laittanu siihen Mmm oloasu
kynänpyörittely hymyä ja naurua ja tietysti toi juustohöylän lentäminen Moonu ja Natu, ihan loistavat kuvat molemmilta
Avatar by: Siru84 Banner by: Siru84/AlixBurn
-
esuppi - Mysteerijäbä
- Viestit: 1091
- Liittynyt: 06 Tammi 2013, 21:34
Kirjoittaja Hörtsy » 09 Touko 2013, 22:21
Oooh, iso kiitos kaikille näistä kuvista ja videoista ja muista! Onnea, Petterilä!!! Mä pääsin vähän myöhässä näiden kimppuun kun meni eilen koko päivä omissa läksiäisissä ja sitten unohdin 
Ja Midja, tuo ficci oli IHANA Mä tykkään epilogeista aivan älyttömästi, kun muuten mua jää aina vaivaamaan ja harmittamaan, että mitä lopun jälkeen tapahtui 
Romanttinen Lari Mulle kans tuollanen...
Onnea, Petterilä!!! Mä pääsin vähän myöhässä näiden kimppuun kun meni eilen koko päivä omissa läksiäisissä ja sitten unohdin Ja Midja, tuo ficci oli IHANA
Mä tykkään epilogeista aivan älyttömästi, kun muuten mua jää aina vaivaamaan ja harmittamaan, että mitä lopun jälkeen tapahtui Romanttinen Lari Mulle kans tuollanen... 
-
Hörtsy - Petterin bestis
- Viestit: 2414
- Liittynyt: 13 Marras 2012, 18:53
Kirjoittaja Siru84 » 10 Touko 2013, 03:30
Alan kohta itkee tästä ficcistä 
Niin ihana se oli Ihanasti kuvailtu, oikeesti ihan mieletöntä! Huhuhu. Vaikea uskoa että vielä vähään aikaa sitten sä et ficcejä ollu kirjoittanut ja tällasta tekstiä sitten nykyään, 
uhu 
Ihan mahtavuutta! Miten tässä voi nukkumaan mennä?
Niin ihana se oli Ihanasti kuvailtu, oikeesti ihan mieletöntä! Huhuhu. Vaikea uskoa että vielä vähään aikaa sitten sä et ficcejä ollu kirjoittanut ja tällasta tekstiä sitten nykyään, uhu Ihan mahtavuutta! Miten tässä voi nukkumaan mennä? -
Siru84 - Petterilän Pomo
- Viestit: 3383
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 12:10
- Paikkakunta: Tampere
Kirjoittaja AlixBurn » 11 Touko 2013, 06:26
Kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet synttäripäivään kuvilla, videoilla ja tietenkin ficillä. Kiitos myös kaikille, jotka ovat jaksaneet ihkuttaa täällä tämän puolen vuoden ajan.
Erityiskiitokset Midjuskalle ihanasta ficcistä. Niin koskettava ja söpö. Kiitos myös Sirulle hienoista videoista.
Erityiskiitokset Midjuskalle ihanasta ficcistä. Niin koskettava ja söpö
. Kiitos myös Sirulle hienoista videoista.~ Joskus ei vaan auta, vaikka mitä tekis... ~
-
AlixBurn - Päällikkö
- Viestit: 2059
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 16:07
Kirjoittaja Del » 11 Touko 2013, 14:41
Nyt vasta ehdin käydä näiden materiaalien kimppuun.
Midjuska: Sun ficci oli aivan ihana. Mä täällä hymyilin ihan suu korvissa tota lukiessa, ihan mieletön. Kuumaa, kiihkeää, mutta samalla niin hellää ja herkkää. <3
Sirun tekemät animaatiot ja video oli aivan ihania. Ja kaikki muutkin kuvamuokkaukset ja onnittelut! <3
Mä nyt vähän myöhässä kannoin korteni kekoon ja räpelsin tällaisen vaatimattoman onnittelun, jossa näköjään laatukin kusahti mukavasti, mutta menkööt:
Midjuska: Sun ficci oli aivan ihana.
Mä täällä hymyilin ihan suu korvissa tota lukiessa, ihan mieletön. Kuumaa, kiihkeää, mutta samalla niin hellää ja herkkää. <3 Sirun tekemät animaatiot ja video oli aivan ihania.
Ja kaikki muutkin kuvamuokkaukset ja onnittelut! <3 Mä nyt vähän myöhässä kannoin korteni kekoon ja räpelsin tällaisen vaatimattoman onnittelun, jossa näköjään laatukin kusahti mukavasti, mutta menkööt:
-
Del - Petskun pyydystäjä
- Viestit: 876
- Liittynyt: 22 Marras 2012, 21:26
Kirjoittaja Midjuska » 11 Touko 2013, 14:54
Kiitos Del! Toi sun kuva on niin ihana, aiheutti kyllä välikuoleman Puuskutin aika lahjakkaasti, mutta toivottavasti nää synttärivieraat meillä ei kuitenkaan kuvitelleet mun seonneen lopullisesti . Enhän mä ole yhtään seko 
Toi sun kuva on niin ihana, aiheutti kyllä välikuoleman Puuskutin aika lahjakkaasti, mutta toivottavasti nää synttärivieraat meillä ei kuitenkaan kuvitelleet mun seonneen lopullisesti . Enhän mä ole yhtään seko Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus.♥
-
Midjuska - Pääpahis
- Viestit: 5800
- Liittynyt: 09 Marras 2012, 14:16
Kirjoittaja CR7 » 12 Touko 2013, 07:33
Midjuska, vaikka taisinkin silloin sanoa että siinä sun ficissäs oli ihan täydellinen loppu, niin kyllä tää jatko-osa siihen olikin se täydellisyyden huipentuma. Ihan mieletön. Ja kaikki ne sellaset pienet yksityiskohdat on huikeita, jotenkin ne saa tän tuntumaan todella aidolta, katoo mielestä se että Lari ja Elias on vaan jonku tv-sarjan roolihahmoja eikä oikeita henkilöitä.
-
CR7 - Koukussa Petteriin
- Viestit: 608
- Liittynyt: 25 Maalis 2013, 13:46
Kirjoittaja Ipsu2007 » 12 Touko 2013, 08:43
CR7 kirjoitti:Midjuska, vaikka taisinkin silloin sanoa että siinä sun ficissäs oli ihan täydellinen loppu, niin kyllä tää jatko-osa siihen olikin se täydellisyyden huipentuma. Ihan mieletön. Ja kaikki ne sellaset pienet yksityiskohdat on huikeita, jotenkin ne saa tän tuntumaan todella aidolta, katoo mielestä se että Lari ja Elias on vaan jonku tv-sarjan roolihahmoja eikä oikeita henkilöitä.
- Ipsu2007
37 viestiä
• Sivu 1/1
Paluu Foorumin säännöt & tiedotteet
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa